Älypuhelinriippuvuus

Käytän postauksessa sanaa puhelin kännykän sijasta, sillä se on sanana enemmän ihmisten arjessa käytössä, kuin sana kännykkä nykyään. Älkää vetäkö siis hernettä nenään te, jotka vielä muistatte lankaPUHELIMIEN ajan.

Puhelimella voi nykyään tehdä kaiken: Maksaa laskut, tehdä ostokset, lukea uutiset, katsoa ja kuunnella mitä tahansa ohjelmia, luoda taidetta, saada nopeasti tietoa mistä vain, tarkistaa bussiaikataulut, löytää läheiset auki olevat, parhaat liikkeet ja ravintolat, seurata somessa kaikkien (somessa olevien) puolituttujen elämää, etsiä rakkautta deittisovelluksilla, oppia kieliä ja erilaisia taitoja, ladata bussikortin, kuunnella musiikkia ja tehdä soittolistoja, tilata noutoruokaa, sulkea maksukortit yhdellä napin painalluksella varkauden sattuessa... mahdollisuudet ovat rajattomat.


Lapsuudessani...
  • Laskut maksettiin tietokoneella. Puhelimella saa niin näppärästi nykyään vaikka bussissa hoidettua nämä.
  • Bussiaikataulut tarkistettiin aikatauluvihkosesta. Nyt meillä on sovellukset, joista voi reaaliaikaisesti seurata bussin sijaintia.
  • Kieliä opittiin vain koulussa. Nyt eri sovelluksilla voi oppia saman verran, kuin jos menisi oikealle alkeiskurssille (vieläpä ilmaiseksi).
  • Uutiset katsottiin illalla telkkarista tai luettiin aamulehdestä. Nyt puhelimeen voi saada jopa ilmoitukset itseään kiinnostavien uutisaiheiden pääotsikoista.
  • Tietoa haettiin enemmän oikeista kirjoista. Nyt google kulkee mukana kaikkialla, eikä tietokirjoja eri aiheista tarvitse samalla tavalla enää hamstrata (paitsi tietysti joistakin erikoisaiheista, joista ei löydy esimerkiksi tekijänoikeudellisista syistä tietoa netistä).
  • Musiikkia kuunneltiin levyiltä ja mikään ei ollut parempi lahja kuin saada joltakin itsetehty mix-tape. Nyt meillä on spotify.
  • Kuvat otettiin oikeilla kameroilla. Kameroilla saa edelleen ne parhaat otokset, mutta puhelimella saa ikuistettua näppärästi just sen hetken, tarvitsematta hakea oikeaa kameraa mistä lie laatikosta. Kuvat saa helposti lähetettyä saman tien muillekin ja jaettua somessa.
  • Lehdistä luettiin kuka on mennyt naimisiin tai saanut lapsen. Nykyään pikaisella googletuksella selviää vanhojen tuttujen parisuhdestatukset, työpaikat, asuinalueet, lasten nimet, harrastukset ja lemmikkien syntymäpäivät. Aika pelottavaa oikeastaan, kun oikein miettii.
  • Noutoruoka tilattiin soittamalla puhelimella ja selaamalla paperista menu-korttia. Nyt pizza-onlinen ansiosta ei tarvitse sosiaalisesti awkwardin Petruskan joutua soittamaan oikeaa puhelua kun pizzanälkä yllättää.

Älypuhelimien aikakausi on siis tehnyt monesta arkisesta asiasta hyvin vaivatonta, jopa niin vaivatonta, että monilla saattaa mennä sormi suuhun jos puhelin ei olekaan käytössä. Ja onhan se totta, että jos puhelin häviää, moni asia saattaa hankaloitua: Laskujen maksaminen, tilisiirrot, bussilla matkustaminen (bussilippuni on puhelimessa), herääminen töihin ajoissa (herätyskello on vain puhelimessa), yhteydenpito ja yleinen tavoitettavissa oleminen, ja nettiyhteys (jaamme puhelimen netin aina läppäriin ja pleikkariin).

On totta, että elämä pyörii hyvin paljon puhelimen ympärillä. Puhelin täytyy ottaa mukaan kaikkialle, ja jos akku loppuu vaikka kesken bussimatkan, on heti ajatuksena, että: "No kuitenkin joku yrittää just nyt soittaa tai kuitenkin joudun nyt itse onnettomuuteen josta pitäisi soittaa apua."

Milloin älypuhelin haittaa elämää?

  • Kun puhelin estää huomaamasta ympärillä tapahtuvia asioita: Kuulutuksia joukkoliikenteessä, lähestyvää vaaraa, valon vaihtumista punaiseksi.
  • Kun kasvotusten tapaaminen tuttujen kanssa ei enää kiinnosta, kun kuulumiset voi vaihtaa whatsappin tai somen kautta.
  • Kun parisuhteessa kosketaan enemmän puhelimeen kuin kumppaniin.
  • Kun kirjoja ei enää lueta.
  • Kun sinivalo ärsyttää silmiä ja vaikeuttaa nukahtamista.
  • Kun ei osata enää "Carpe Diem".
  • Kun konsertteja katsotaan puhelimen ruudun läpi, eikä keskitytä artistiin ja elämykseen siinä hetkessä.
  • Kun asioita tehdään somemateriaalin eikä aidon tahdon mukaan.
  • Kun ei tiedetä miten toimia ilman puhelinta ongelmatilanteissa: Ei ongelmanratkaisutaitoja.
  • Kun ei keskitytä töissä tai koulussa: Ei opita, ei kehitytä. Toki jos työhön kuuluu esimerkiksi somettaminen tai jatkuvasti tavoitettavissa oleminen, niin asia erikseen.
  • Kun ei enää kirjoiteta käsin, eikä ihmisillä ole enää edes yksilöllistä, tunnistettavaa allekirjoitusta.
  • Kun sen sijaan, että katsottaisiin silmiin perheenjäseniä keskusteltaessa, katsotaan puhelimen näyttöä. Pitäisi katsoa niihin silmiin enemmän, sillä ikinä ei tiedä,  milloin ne silmät näkee viimeisen kerran.
  • Kun liikunta vähenee, koska maataan sohvalla selaamassa puhelinta.
  • Kun erilaiset elämykset ja fyysiset harrastukset eivät enää kiinnosta kun puhelin on kiinnostavampi.
On ihan järkyttävää tajuta, että mun pitää ottaa puhelin jopa vessaan mukaan, ihan vain siltä varalta, että joku soittaa just silloin. Yksin kotona otan puhelimen suihkuunkin siltä varalta, että vaikka liukastun ja satutan itseni pahasti, ja täytyy soittaa apua, enkä pysty liikkumaan.
Yöllä viimeinen asia mitä teen on usein Instagramin tai Youtuben selaus. Ja sama juttu aamulla. Päivä alkaa puhelimen selaamisella.

Ainakin Instagramissa pystyy nykyään rajaamaan päivittäistä Insta-aikaa ja seuraamaan kuinka monta tuntia ja minuuttia sovellusta käyttää, mikä on ihan loistojuttu ja toivottavasti auttaa joitakin laittamaan puhelimen välillä pois. Ainakin iphonessa voi myös laittaa illalla yötilan päälle, jolloin sinivalo ei ole niin kirkas, ja älä häiritse-tilalla saa puhelimen hiljennettyä yöunien ajaksi.

Aion haastaa itseni kokeilemaan, että rajoitan älypuhelimen jatkuvaa räpellystä. Teen itselleni alustavat säännöt nyt ainakin viikon ajaksi, että...

1. Lopetan puhelimen käytön puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa ja kokeilen lukea vaikkapa kirjaa tai kirjoittaa oikealla kynällä oikealle paperille, esimerkiksi blogi-ideoita.
2. Sama koskee aamua: En koske puhelimeen viestien tarkistusta enempää, ennen kuin olen noussut ylös, laittanut aamukahvin tulemaan ja pukenut päälleni. Muuten jään sänkyyn makaamaan puhelimen kanssa jopa tuntikausiksi.

Haastan muutkin puhelin kädessä eläjät kokeilemaan pieniä muutoksia arkeen ilman älypuhelinta ja katsomaan, huomaatteko arjessa tai ympäröivässä maailmassa jotakin uutta.


Kiitos lukemisesta!
Onko sullakin vaikeuksia välillä irrottaa ote älypuhelimesta? Kommentoi alle tai laita mulle viestiä instagramissa @writesidepetra

Mukavaa tiistaita ja palataan seuraavan kerran lauantaina uuden Karmii-postauksen merkeissä.
Mikäli tämänkertaisen postauksen lyhyys harmitti tai ihmetytti, niin älkää huoliko: Lauantain Karmiissa on tulossa taas pidempi teksti.

Ei kommentteja